Ensitreffit alttarilla – vuoden paras sarja!

häät

Nyt on kyllä tungettava oma lusikkansa tähän mehukkaaseen soppaan. Aloitan ylistyksellä: Ensitreffit alttarilla on vuoden 2015 paras tv-sarja! Tähän mennessä. Kolme jaksoa katsottuani voin sanoa tämän täydestä sydämestäni (fanittaja) ja myöskin täydellä ymmärrykselläni. Harvoin näin herkullinen lähtöasetelma on onnistunut  viihdeformaatin kaikilta puolin.

Ensitreffit alttarilla tarjoaa täydellisen viihde-elämyksen. Siinä on A) rakkautta (!), eli tunteisiin vetoavaa tarinaa, B) mielettömän koukuttava lähtöasetelma ja hyvä käsikirjoitus, C) hyvää kuvaa, D) sarja on osittain tosi-tv:tä ja E) siinä on asiantuntijoina esiintyvien henkilöiden haastatteluja! Siis, jos ohjelmassa on asiantuntijahaastatteluja, ei se voi olla huono.

Ensitreffit alttarilla on viihdeohjelma, jossa toisilleen tuntemattomat ihmiset tapaavat konkreettisesti ensi kertaa papin aamenen yhteydessä. Ohjelmaan on valittu kolme paria. Toisilleen mahdollisimman sopivan matchin ovat valinneet niin kutsutut asiantuntijat. Ohjelman keräsi ensiyleisöksi 609 000 katsojaa mutta on jäänyt järjestään muun muassa Kingin, Mummomafian ja Loirinuotiolla jälkeen katsotuimpien ohjelmien tilastossa. Katsojamäärä myös tippui melkein kolmanneksella ensimmäisen esityskerran jälkeen.

Sarjasta on kohistu somessa jopa enemmän kuin Kingistä, jossa sentään tallottiin jotain konkreettista suomalaista pyhää. Ehkä vatsahaavan aiheutti se, että pareilla on ohjelmassa luonnollisesti koeaika. Mikäli yhteispeli ei unelmahäiden, häämatkan ja lyhyen yhteiselon jälkeen lähde sujumaan, on se kiitti ja heippa. Eron saa ottaa tämän koeajan jälkeen. Nähtäväksi jää, kuinka käy seuraavassa jaksossa, kun parit muuttavat yhteen. Mutta ehkä ikuisen rakkauden ylistysteema ei olekaan tämän sarjan juju. Tätä aavistelen. En tiedä.

Länsimaisessa yhteiskunnassa istuu tiiviisti käsitys perinteisestä avioliittomallista. Mikäli naimisiin mennään, mennään siihen rakkaudesta, ehkä jopa intohimosta – toki myös yhteisestä sopimuksesta ja todennäköisesti vakain aikomuksin. Ensitreffit alttarilla tarjoaa kiinnostavan näkökulman niis sanottuun sopimusavioliitton. Voisiko pariutumiseen todella heittäytyä teknisin perustein, sopivan kumppanin löydyttyä ensin paperilla?

Olen ihmetellyt sarjan ympärillä vellonutta somekohua. Tuohtumista ja tuomintaa. Yksi ohjelmaan osallistuneista naisista, Mia, kertoo blogissaan, että sarjaan osallistuneille tehtiin pitkälliset psykologiset testit ja osallistumista ”tositarkoituksella” painotettiin.

Loppujen lopuksi kyse on viihteestä. Viihdekoneisto suoltaa tavaraa kysynnän mukaan. Tuskin yksikään tuotantoyhtiö tai formaatin ohjelmavalikoimaansa ottanut kanava haluaa tehdä pelkästään hyväntekeväisyystyötä tai kulttuuriantropologista ihmiskoetta vain huvin ja kiusan vuoksi. Ei. Jos tässä asiayhteydessä on ”arvojen romuttumisesta” nyt todella puhuttava, niin eiköhän se lähde ihan kuluttajista.

Viihdekulttuuri on aina otanta kyseisen kulttuurin vallitsevista arvoista ja asenteista. Tässä tapauksessa ehkä uteliaista asenteista pikemminkin. Itse asiassa Ensitreffit alttarilla on mielestäni kaunis kertomus ensin oikean parin odottamisesta, mikä ei ole välttämättä ennen ohjelmaan osallistumista toiminut suunnitellulla tavalla, ja sitten sitoutumisesta, eli yrityksestä sopeutua parhaimman mahdollisen kumppanin kylkeen.

Joten. Kukin naikoon tyylillään.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s