Saturday Night Live ja suuren maailman eleitä

SNL:stä käyty keskustelu tuntui alkuviikosta sen verran väsähtäneeltä, että meinasin jättää ohjelman katsomatta. Onneksi en niin tehnyt. Suomen ensimmäinen Saturday Night Live nimittäin hämmästytti, hävetti ja nauratti jälkikatsauksella tiistaina. Uutta ja ihmeellistä se ei sinällään tuonut, mutta ei se mitään. Kokeilujen aika on ohi. Ehkäpä tuotantoporukassa ajateltiin, että miksi ei välillä tehtäisi jotakin, jonka tiedetään toimivan. Ja tehdään se uskottavuutta saavuttaneella formaatilla, joka on lyönyt läpi kansainvälisesti.

Kokeilujen aika on ohi.”

Jä kyllä kannatti. Ohjelma avasi nimittäin sellaista populaarikulttuurin ilmaisumaailmaa, joka ei Suomessa ole kovin tunnettua. Strukturoitua ajankohtaissatiiria ja itselle nauramisen kulttuuria. Korrektiin ilmaisutapaan puettua hömppähuumoria ja suuren maailman eleitä.

Pieniä huomioita asian vierestä.

  • Ensimmäiseksi on sanottava, että SNL avasi paljon uusia jänniä asioita elämästä. Kuten esimerkiksi tämän, että Aku Hirviniemen sisko on vasemmistoliiton kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen. Öö..what?

    Screen Shot 2016-02-10 at 12.03.42

    Aikku ja Jaajo SNL:n sketsissä.

  • Toiseksi. Avausjakson isäntänä toiminut elokuvaohjaaja Renny Harlin maalautui verkkokalvoilleni supersymppiksenä. Kaikki se itseironian määrä, tai loistavan käsikirjoituksen, se ja sama: ihanaa. Mikään ei valloita väsyneen netti-tv-katselijan sydäntä niin kuin itseruoskintahuumori. Ja Renny teki sen pokalla, hymyillen lipevää hymyään. “Vihdoinkin tämä amerikkalainen menestystarina on saapunut Suomeen”. Harlin julisti smokissaan uskottavasti. No niinpä, vihdoinkin! Pusuja Rennylle. Aloitusmonologi oli onnistunut siitäkin huolimatta, että jännityksen pystyi aistimaan kotisohvalta vielä kolme päivää esityksen jälkeenkin. 30 ulkomailla viettyä vuotta kuului kivasti intonaatiossa (huomasitteko muuten?). Kädet kuitenkin huitoivat ilmaa sellaisella itsevarmuudella, jota en sitten Jari Sarasvuon tv-esityksen jälkeen ole nähnyt. Pakko sanoa, että tykkään ihan vietävästi sellaisista juontajista, jotka uskaltavat ottaa koko tilan haltuunsa. Sivuhuomiona mainittakoon, että Maria Hintikka on aivan loistava esimerkki tällaisesta juontajasta. Go Maria!Screen Shot 2016-02-10 at 14.10.52
  • Kolmanneksi ohjelma opetti, että Kalle Lamberg on olemassa. Hyvä niin. Jos ohjelman 40-vuotisen historian aikana on ollut tapana nostaa esiin uusia ja nostattaa hiipuvia komediagenren nimiä, niin tässäpä ainakin yksi Suomen tuoreista nimistä.
  • Neljänneksi opin, että ohjelma nimeltä Saturday Night Live on ihan oikea ohjelma. Tunnustan. En ole aikaisemmin katsonut yhtään kokonaista jaksoa, vaikka yksi suosikkikoomikoistani, Tina Fey onkin aikanaan toiminut ohjelman vakiokokoonpanossa. Olen ymmärtänyt SNL:n olemassaolon etäisesti, mutta se ei ole realisoitunut koskaan elämässäni yhdellekään näytölle. SNL on ollut kuin mikroaalto; tärkeä lämmittäjä, jota ei koskaan näe.

Sitten asiaan. Menestysformaatti ei valitettavasti saanut täällä pohjolassa suuren yleisön huomiota – ainakaan välittömästi. Tätä ihmettelen suuresti, sillä ohjelma oli kaiken kaikkiaan aivan todella onnistunut! Lieneekö osasyynä se, ettei markkinointi tavoittanut kaikkia riittävän ajoissa, vai mahtoiko asiaan vaikuttaa kilpailu? SNL esitettiin Maikkarilla lauantai-iltana samaan aikaan Haluatko miljonääriksi -ohjelman kanssa. (Haluatko miljonääriksi -ohjelmasta lisää blogissa sunnuntaina.) Kevättalven uutuudet saivat Twitterin laulamaan. Kansalta satanut palaute ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Miljonäärinmetsästys voitti. SNL sen sijaan jäi melko lailla niin somehuomiossa kuin katsojaluvuissa odotuksia alhaisemmalle tasolle. Somessa ohjelmaa liputettiin ja sen laatua hirviteltiin. Somekansan reaktiosta tehtiin jopa uutisia (kuten nykyään on tapana), joissa ohjelman kerrottiin saaneen katsojilta ristiriitaista palautetta.

No jaa. Muutama satunnainen kommentoija ihmetteli myös mainoskatkojen määrää. Vinkkinä: Netistä jälkikäteen ohjelman katsoneena en häiriintynyt niistä pätkääkään.

Mitä tulee esiintyjäkaartiin, joudun valitettavasti antamaan pyyhkeitä yllätyksettömyydestä.”

Mitä tulee esiintyjäkaartiin, joudun valitettavasti antamaan pyyhkeitä yllätyksettömyydestä. Jussi Vatanen ja Hirviniemi niin ihania kuin ovatkin, olisivat voineet jättää yhden väliin. Edes yhden ohjelman. Esiintymisessä ei sinällään ollut muuta vikaa kuin Vatasen ja Hirviniemen kivat kuluneet naamat.

Mutta Vatanen kertoi eilen 9. helmikuuta Radio Helsingin haastiksessa kiinnostavan pointin juuri itseironiaan liittyen. Hän sanoo, että Suomessa ei olla totuttu nauramaan itselle. Ja näinhän se on. Lahjakas Sara Forsberg nousi muutama vuosi sitten koko maailman tietoisuuteen, ja tuolloin tutkija Elina Noppari arveli yhdeksi suosion taanneeksi tekijäksi juuri Forsbergin itseironiakykyä ja aitoutta. Se mitä ilmeisemmin toimii somemaailmassa.

Riittävästä itseironian määrästä huolimatta SNL:n huumori ei kaikkiin purrut. Itseäni jäi lähinnä ihmetyttämään, että mikä tämä trendikahvilan tylytyskohtaus oli? Siinä lahjakas näyttelijä Pamela Tola esittää hämmentynyttä asiakasta, joka ei useista yrityksistä huolimatta saa tilattua itselleen yhtä kahvia. Mutta annas kun kehiin astuu Hirviniemen esittämä mieshahmo, joka maskuliinis-aggressiivisella käytöksellään saa hipstereiden puntit tutisemaan. Räyh!

Screen Shot 2016-02-10 at 21.05.38

Kerronnassa oli etäisesti jotakin 50-lukulaista. Sketsien naisviittauksissa jokin tuntui puristaneen naiskuvan rakoseen, jollaista en meinaa tunnistaa 2016 vuonna. Eräs bloggari nostikin SNL:n nais- ja miespuheenvuorot valokeilaan vallan näkökulmasta. Hän huomasi, että koko ohjelma-ajasta naiset olivat äänessä alle 13 prosenttia. Tärkeä pointti. En kuitenkaan näe viihdeohjelmaa ensimmäisenä paikkana, jossa yhteiskunnan korkeimmat arvot välttämättä tuikkisivat kaikkein kirkkaimmin. Tarvitseeko viihdeohjelman olla areenana ideologiselle kamppailulle? Vaikka sitten hyvän asian edestä. Viihde viihteenä. En haluaisi niputtaa hyvän kirjoittajan argumentaatiota niihin tuhansiin muihin vastaaviin, joissa viihdeohjelmien laatua soimataan vuodesta toiseen ymmärtämättä kontekstia, mutten voi välttääkään tätä.

SNL:n käsikirjoitus joka tapauksessa toimi. Eikä ihme. Käsikirjoittajina ovat muun muassa Pirjo Heikkilä ja Niina Lahtinen. Tiimissä ovat myös Paula Korva, Jyrki Lehtola ja André Wickström. Wickströmin SNL:ssä vetämä uutisviikko oli muuten kuin pieni pirtsakka irtokarkki. Sellainen kirpeä keltainen Brain Blasterzin nami, tiedättehän. Ehdottoman hyvä valinta uutisviikon vetäjäksi.

Well done, Suomen Saturday Night Live. Jään odottamaan uusia mahtavia jaksoja! Ensi lauantaina koko hommaa vetää muusikko Chisu.

Mainokset

2 responses to “Saturday Night Live ja suuren maailman eleitä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s